Minusta hiha sopi oivallisesti juuri lämmittämään puuta. Tästä tuli Hihapuu. Se on Helsingin Kaisaniemenpuistossa.
Viety/poistettu. Ei enää paikalla 2.1.09.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Hihapuu
Kun poikani oli yhdeksänvuotias, hän näki enollaan ja sedällään valkosiniraitaiset neuleet ja toivoi heti, että neuloisin hänelle samanlaisen. Poika ei juuri koskaan toivonut mitään vaatteiden suhteen, joten halusin toteuttaa tämän toiveen. Ostin valkoista ja sinistä mohairlankaa ja ryhdyin neulomaan. Kuinka ollakaan, kun pusero oli yhtä hihaa vaille valmis, langat loppuivat. En koskaan saanut hankittua lankaa lisää. Nyt poikani on 23-vuotias ja neule on siis edelleen kesken. Päätin tehdä siitä ainoasta hihasta neulegaffitin.
Minusta hiha sopi oivallisesti juuri lämmittämään puuta. Tästä tuli Hihapuu. Se on Helsingin Kaisaniemenpuistossa.
Viety/poistettu. Ei enää paikalla 2.1.09.
Minusta hiha sopi oivallisesti juuri lämmittämään puuta. Tästä tuli Hihapuu. Se on Helsingin Kaisaniemenpuistossa.
Viety/poistettu. Ei enää paikalla 2.1.09.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Very good!
Moikka! Saanpa tännekin vihdoin kommentoitua. Hauskaa, hiha käy hyvin oksaan, onhan oksa puun käsivarsi :) Liikuttava tarina pojasta ja villapaidasta. Niistä lopuista osista saisi ehkä liivin aikaiseksi vai joko on purettu? Tosin käyttäjä voisi varmaan olla eri kuin alun perin tarkoitus, noin niin kuin kokomielessä :D
Sports, Thank You!
Säätäjä-Salla, niin, aika surkea mutsi siis, kun ei saa harvoinkaan esittelyjä toiveita toteutettua.
Neulepaidan miehusta on vielä tallessa. En itse oikein pidä tuosta valko-tummansininen-raidoituksesta, joten tuskin siitä mitään vaatetta tulee. Ehkä puran ja teen vaikkapa lapasia. Ihmettelen kyllä miten se on saattanutkin noin kauan pyöriä kaapeissani!
Lähetä kommentti