Leppäkertut ja mansikat -lapanen kuuluu kadonneiden ja löytyneiden joukkoon. Joku on kadottanut ja minä olen sen löytänyt. Kaunokainen. Oikein suloinen lapsen vanuttunut kirjoneulelapanen. Piirsin mansikka ja leppäkerttu -kuvion itselleni jemmaan tulevia käsitöitä varten. Tämä lapanen pääsi muiden parittomien joukkoon Helsingin Musiikkitalon työmaan aitaan.
Ei enää paikalla kevät 2009.
2 kommenttia:
Moikka! Äiti löysi mulle tai siis Antolle tai Aaronille samanlaiset lapaset jostain kirppikseltä! Ovat kyllä ihanat. Antto sanoi, etteivät mahdu, joten olen suoraan Aaronille sitten laittanut.
Hauska nähdä, että muutkin parittomat ovat pysyneet paikallaan.
S-S, moi!
Ovatko teidän lapaset aivan samanlaiset? Hitsi, pitäisikö tuo pelastaa aidalta teille varaksi, jos juuri teidän lapasista sattuisi vasemman käden tumppu häviämään?
Leppäkerttu ja mansikka -kuviot on tosi kivat. Niitä aion vielä jossain neuleessa käyttää.
Ihan kiva, että ovat tallessa. Tänään kävin yhden paikan tarkistamassa ja sieltä oli graffiti kadonnut.
Lähetä kommentti