sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Leppäkertut ja mansikat

Ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka kadottavat sukkiaan, lapasiaan, kaulaliinojaan ja pipojaan, puhumattamaan vielä arvokkaammista asioista. Itse kuulun tähän kadottajien joukkoon. Viimeksi tänään uudehko piponi unohtui elokuvateatteriin. Onneksi huomasin pipon puuttumisen jo ennen elokuvateatterista poistumista.



Leppäkertut ja mansikat -lapanen kuuluu kadonneiden ja löytyneiden joukkoon. Joku on kadottanut ja minä olen sen löytänyt. Kaunokainen. Oikein suloinen lapsen vanuttunut kirjoneulelapanen. Piirsin mansikka ja leppäkerttu -kuvion itselleni jemmaan tulevia käsitöitä varten. Tämä lapanen pääsi muiden parittomien joukkoon Helsingin Musiikkitalon työmaan aitaan.



Ei enää paikalla kevät 2009.

2 kommenttia:

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Moikka! Äiti löysi mulle tai siis Antolle tai Aaronille samanlaiset lapaset jostain kirppikseltä! Ovat kyllä ihanat. Antto sanoi, etteivät mahdu, joten olen suoraan Aaronille sitten laittanut.

Hauska nähdä, että muutkin parittomat ovat pysyneet paikallaan.

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

S-S, moi!

Ovatko teidän lapaset aivan samanlaiset? Hitsi, pitäisikö tuo pelastaa aidalta teille varaksi, jos juuri teidän lapasista sattuisi vasemman käden tumppu häviämään?

Leppäkerttu ja mansikka -kuviot on tosi kivat. Niitä aion vielä jossain neuleessa käyttää.

Ihan kiva, että ovat tallessa. Tänään kävin yhden paikan tarkistamassa ja sieltä oli graffiti kadonnut.