Kun poikani oli yhdeksänvuotias, hän näki enollaan ja sedällään valkosiniraitaiset neuleet ja toivoi heti, että neuloisin hänelle samanlaisen. Poika ei juuri koskaan toivonut mitään vaatteiden suhteen, joten halusin toteuttaa tämän toiveen. Ostin valkoista ja sinistä mohairlankaa ja ryhdyin neulomaan. Kuinka ollakaan, kun pusero oli yhtä hihaa vaille valmis, langat loppuivat. En koskaan saanut hankittua lankaa lisää. Nyt poikani on 23-vuotias ja neule on siis edelleen kesken. Päätin tehdä siitä ainoasta hihasta neulegaffitin.
Minusta hiha sopi oivallisesti juuri lämmittämään puuta. Tästä tuli Hihapuu. Se on Helsingin Kaisaniemenpuistossa.
Viety/poistettu. Ei enää paikalla 2.1.09.
