Talvella hävitin neulomieni lapasten toisen puoliskon. Nämä lapaset olivat erityisen mieluisat. Pidin Japanista ostamani Noro-langan raikkaasta väriyhdistelmästä paljon. Minulle tuppaa käymään näin, että hävitän juuri ne kaikkein mieluisimmat tumput, huivit ja mitä lie. Tiesin, etten sitä enää löydä, joten yksin jäänyt lapaseni päätyi Malmin lentokentän ympäristöön Pariton 2018 -neulegraffitiksi.
Bluesea
2 kommenttia:
Neulegraffitit ovat mielestäni silkkaa roskaamista. Ihan samanlaisia kuin kaimansa, maalatut graffitit. Neulegraffitit ja muut vastaavat luontoon kuulumattomat lankasykeröt tekevät ympäristöstä epäsiistin. Kauneus on katsojan silmässä, totta kai, mutta koristelisitte neulegraffiteilla omat pihanne ja omat kotinne, ei julkisia tiloja. Siivouskuluja syntyy näidenkin poistamisesta.
Erityisen ajattelematonta on kiertää lankoja elävän puun ympärille, kuten olit tehnyt toisessa "teoksessasi". Muutenkin luontoon jätettyihin lankoihin voi eläimet takertua tai tukehtua, mutta kasvavan puun ympärillä oleva lanka on väistämättä haitaksi. Puun kasvaessa lanka jää kuristamaan runkoa.
Onko sinulla tapana myös kerätä nämä "graffitisi" pois jälkikäteen, vai jätätkö ne roskiksi luontoon?
Hei Anonyymi,
kiitokset kommentistasi. Kauneus on tosiaan katsojan silmissä. Olen saanut positiivista palautetta monesta neulegraffitistani, mutta ymmärrän toki, että kaikki eivät näistä töistä pidä.
En usko, että puiden ympärille kiinnittämäni neulegraffitit vioittaisivat puita, sillä useimmat niistä eivät ole paikalla niin kauan, että puissa olisi ehtinyt tapahtua suurta kasvua. Useimmat neulegraffitini poistuvat jonkun muun kuin itseni toimesta. Itse poistan ne, joille aika on tehnyt tehtävänsä.
En neulegraffiteilla vahingoita mielestäni luontoa enkä rakennettua ympäristöä. Luulen jopa, että joistain neuleista linnut ovat saaneet raaka-ainetta pesänrakentamiseen.
Lähetä kommentti