Blogissa esiteltyjen graffitien takana ovat neulegraffiteihin hurahtaneet Bluesea ja Pohjoistuuli. Toisinaan esittelemme myös vierailijoiden tuotoksia. 2.5.2018 lähtien pääsääntöisesti vain Instagramissa nimellä sininen.meri.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Munninneliö
Olen joskus 35 vuotta sitten jenkeissä ollessani virkannut erinäisiä päiväpeittoja ja filttejä isoäidinneliöistä.
Sieltä palattuani unohdin koko mallin, kunnes eilen yht'äkkiä teki mieleni kokeilla sitä uudelleen. Anu Harkin Puikoissa!-kirjassa on perusohje neliön tekemiseen ja siitä siis sain alkuavun. Perusideanahan näissä isoäidinneliöissä on se, että jokainen kerros tehdään eri värillä, mutta minä halusin vain päästä eroon pienistä lankanysistäni enkä välittänyt siitä, että niistä ei ihan kokonaista kerrosta yhdestä väristä saanut aikaiseksi.
Tänä aamuna fillaroin töihin ja matkalla kohtasin paikan, jonne halusin graffini laittaa. Puistolan Tennis- ja palloiluhalli (os. Tapulikaupungintie 4, Tapulikaupunki) on jo vuosia pitänyt nolla-toleranssi-rajaa graffitien ja tagien suhteen. Muistaakseni juuri viime viikolla ajoin siitä ohi ja siinä oltiin graffiteja tai joitain sotkuja pesemässä. Saa nähdä riepooko tällainen kirkas neliö jotakuta.
Töistä palatessani näin sen kuitenkin vielä paikallaan.
Nimensä graffiti sai siitä, että en ole lapsenlapsilleni isoäiti vaan munni (ensimmäisen lapsenlapsen minulle antama nimi).
(Tosin alimmassa kuvassa koko neliötä ei juurikaan erota.)
Ei enää paikalla 16.4.09.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Munnilla on kiva uusi harrastus ja hieno graffiti :)
Morjens mosarkisti!
Kiva, kun sinäkin olet ilmestynyt kommentoimaan.
Munnilla on tosiaan kiva uusi harrastus.
Taas on hauskasti asemoitu erilaisten materiaalien kohtauspaikkaan tuo ruututilkku. Olisi kiva osata virkata noita ja tehdä ihan peitto. Ei vissiin edes ole mitenkään vaikeaa, mutta ei ole tullut tehtyä. Saisin kyllä kuitenkin kärsivällisyydelläni aikaan yhden, mutta koristeenahan sekin on kiva.
S-S, Sinä tuon asemoinnin huomasit, en minä. Tarkoitan siis, ettei ollut mitenkään tarkoituksellinen sijainti, ihan sattuman sanelemaa.
Näihin isoäidinneliöihin olen nyt taas oikein ihastunut. Yritän malttaa, etten aloita taas uutta neule-/virkkausjuttua, kun keskeneräisiäkin on jo ties kuinka monta. Kutkuttaa kuitenkin, kun tuollaisen yhden neliön tekee tuossa tuokiossa ihan missä vaan istuessa.
Lähetä kommentti